Pionit
Kuuletko? Mustarastas ja haapa laulavat kauneimmat laulunsa kesäillassa. Tuuli kuiskii toivoa tulevaan, muistuttaa että selvisit taas. Pihakoivu piirtää selkään aaltoja. Aurinko siivilöityy suljettujen luomien läpi ja nostaa pisamat poskille. Näetkö, miten muiden pionit ovat täydessä kukassa ja osa niistä pudottaa jo terälehtensä. Ne ovat nähneet jo kesänsä. Vaan minun pionini ovat odottaneet tähän asti. Vasta nyt ne uskaltavat avautua ja näyttää loistonsa. Ne ovat nupussaan hiljaa valmistautuneet, etsineet ja rakentaneet itseään. Vasta nyt ne rohkeina ja ylväinä kutsuvat ihailemaan itseään. Ja minä näen ne. Menen lähelle ja kuiskin kauniita sanoja. Olen odottanut niitä ja luulen, että ne ovat odottaneet minua. Tekee mieli hengittää syvään ja piilottaa tämä hetki kaikilta muilta. Sulkea lähelle ja pitää vain itsellään. Vaan ei pionikaan vain itselleen kuki, eihän?