Kaiken keskellä keveys

Hyvä lukija, en tiedä, milloin ensimmäisen kerran havahduin siihen. Oliko se silloin, kun lapsi ei osannut kääntää kirjan sivua. Vai oliko se silloin, kun olin ystävän kanssa kahvilla, mutta hän ei kuunnellut minua. Vai oliko se silloin, kun näin nuoren ylittävän suojatietä katse maassa. Vai olinko se sittenkin minä? En tiedä havahduinko ensimmäisen kerran, kun itse jätin lukemisen vähemmälle. Tai kun olin ystävän kanssa kahvilla, mutta en kuunnellut häntä. Vai oliko se silloin, kun itse ylitin autotien enkä katsonut eteeni. Hyvä lukija, en ole varma siitä, milloin havahduin siihen ensimmäistä kertaa, että olemme sosiaalisen median talutushihnassa. Olemme alati varpaillamme, älypuhelimet kädessämme, valmiina reagoimaan uusiin otsikoihin, kommentteihin tai tykkäyksiin. Tiedämme kaikesta vähän, mutta mistään emme kunnolla. Muodostamme mielipiteemme äänekkäimpien kommentoijien kanssa linjassa, vaikkemme olisi edes tarpeeksi perillä asioista. Kuljemme katseet älypuhelimessa pyyhkien...

Hyvä lukija, pienten lasten suosikkileikki on piilosta. Lasketaan kymmeneen, juostaan piiloon ja ollaan ihan hiirenhiljaa, ettei vain tulisi löydetyksi. Ja samalla koko ajan toivotaan, että kohta löytäjä saapuu ja voisi aloittaa taas alusta. "...kahdeksan, yhdeksän, kymmenen! Täältä tullaan!" Piiloutuminen ja löytyminen ovat iloja, jotka eivät ainoastaan ole vain tyypillisiä lapsille. Ne ovat läsnä kaikkien elämässä. Hyvä lukija, elämä on yhtä piiloutumista ja löytymistä. Lapsuuden tuttu leikki muotoutuu vuosien saatossa, mutta piiloutumisen ja löytymisen välinen jännite ei katoa. Aikuinenkin haluaa tulla yhä löydetyksi. "Voi, kunpa minut löydettäisiin pian" Elämän piilosta-leikissä ollaan sykkyrällä. Polvet suussa, kerälle käpertyneenä piilossa kaikelta. Jopa itseltään ja mieluiten itseltään. Samalla lapsi sisällä toivoo, että joku huutaisi, että on tulossa löytämään. Että joku tulisi ja näkisi piilon, paljaisi kaiken. "Täältä tullaan, ...