Piilosta

Hyvä lukija,
pienten lasten suosikkileikki on piilosta. Lasketaan kymmeneen, juostaan piiloon ja ollaan ihan hiirenhiljaa, ettei vain tulisi löydetyksi. Ja samalla koko ajan toivotaan, että kohta löytäjä saapuu ja voisi aloittaa taas alusta.

"...kahdeksan, yhdeksän, kymmenen! Täältä tullaan!"

Piiloutuminen ja löytyminen ovat iloja, jotka eivät ainoastaan ole vain tyypillisiä lapsille. Ne ovat läsnä kaikkien elämässä.

Hyvä lukija, elämä on yhtä piiloutumista ja löytymistä. Lapsuuden tuttu leikki muotoutuu vuosien saatossa, mutta piiloutumisen ja löytymisen välinen jännite ei katoa. Aikuinenkin haluaa tulla yhä löydetyksi.

"Voi, kunpa minut löydettäisiin pian"

Elämän piilosta-leikissä ollaan sykkyrällä. Polvet suussa, kerälle käpertyneenä piilossa kaikelta. Jopa itseltään ja mieluiten itseltään.
Samalla lapsi sisällä toivoo, että joku huutaisi, että on tulossa löytämään. Että joku tulisi ja näkisi piilon, paljaisi kaiken.

"Täältä tullaan, minä etsin sinut!"

Lapsi hyppii tasajalkaa innoissaan, kun tulee leikissä löydetyksi.

"Uudestaan, uudestaan! Löydä minut vielä!"

Onni löydetyksi tulemisessa ei katoa. Kunpa yhä joku etsisi ja löytäisi. Se saattaa olla tänä päivänä yksi sana, nähdyksi tuleminen oikealla hetkellä, pieni silitys olkapäällä. Ne saattavat olla löytäjän sanoja.

"Minä näen sinut piilossasi."

Piiloleikki ei lopu. Hyvä niin. Se jatkuu ja jatkuu. On tärkeää tulla löydetyksi.
Ja on myös tärkeää joskus olla ihan piilossa. Piilossa kaikelta, maailman takataskussa ja ihan pienenä. Sitten taas löydettynä, arvokkaana kaikessa valossa. Niin että itsekin voi tunnustaa itselleen, miten löydetty on.

Sitten hyvä lukija,
piiloleikki ei ole mitään, jos et itse osallistu siihen. Sinäkin voit ja saat olla piilossa, tietoisesti tai huomaamattasi. Mutta voit myös etsiä. Ehkä löydät ja tulet löydetyksi siinä samalla.