Kaiken keskellä keveys

Hyvä lukija. Viime päivinä on tapahtunut maailmassa paljon hulluutta, sairautta ja ikävyyttä. Osa tapahtumista on tapahtunut aivan lähellä minua. Lähellä minun teitäni, minun kivetyksiäni ja mäkiäni. Omassa kaupungissani, jonka koen yhä itselleni tärkeäksi, vaikken siellä enää asu. Minun torini ja tieni, turvalliset katuni, ovat tahrittu verellä, väkivallalla ja vihalla. Tämä turvattomuuden tunne iski syvälle. Alun hämmennys vaihtui nopeasti peloksi ja ahdistukseksi. Haavoittumattomuuden harha särkyi. Myös minulle ja läheisilleni voi tapahtua milloin vain mitä vain. Maailma ja maailmankuvani muuttuivat yhdessä illassa. Usko hyvyyteen ja hyväntahtoisiin ajatuksiin murtui aivan lähellä. Tunteet ovat voimakkaampia, kun tragediat tapahtuvat aivan lähellä, tutussa ympäristössä. Minä tunnen nuo uutisten kadut. Minä tiedän niiden nimet. Ja nyt juuri ne kadut pelottavat. Täällä on kuunteluvahvistin Tänään olin kirkossa. Suomessa kunnioitettiin uhreja tänään sun...

Hyvä lukija, muisteletko menneitä hetkiä? Katsotko koskaan taaksepäin elämääsi ja mietit, että tapahtuiko kaikki ne hyvät jutut todella? Ne kaikki hyvät muistot tuntuvat niin kaukaisilta, niin unenomaisilta, ettei oikein tiedä tapahtuiko ne todella. On paikkoja, joissa on käynyt. On hetkiä ystävien kanssa, jotka naurattavat yhä. On halauksia ja tunteita, on sivuja omassa päiväkirjassa, joiden olemassaoloa ei edes muistanut. Voi, kunpa vielä olisi tuo hetki. Voi, kunpa vielä tuntisin noin. Voi, kunpa nämä ihmiset olisivat yhä lähelläni. Aika kuluu koko ajan. On varmasti luonnollista ikävöidä aikaa, joka muistoissa oli. Ihmisen luonne on armollinen. Se muistaa hyvät hetket. Se muistaa tunteet ja tuntemukset parhaiten. Muistoissa säilyvät hetket, jolloin olo oli kevyt, nauravainen ja erityisen täynnä yhteyttä muihin. Ja kaipuu niihin on todellinen tässä hetkessä. Voin, kunpa olisi yhä.  Hyvä lukija, kaikki mitä oli ennen, on myös nyt. Hyvät hetket eivät ...