Täällä on kuunteluvahvistin

Hyvä lukija.

Viime päivinä on tapahtunut maailmassa paljon hulluutta, sairautta ja ikävyyttä. Osa tapahtumista on tapahtunut aivan lähellä minua. Lähellä minun teitäni, minun kivetyksiäni ja mäkiäni. Omassa kaupungissani, jonka koen yhä itselleni tärkeäksi, vaikken siellä enää asu.

Minun torini ja tieni, turvalliset katuni, ovat tahrittu verellä, väkivallalla ja vihalla.

Tämä turvattomuuden tunne iski syvälle. Alun hämmennys vaihtui nopeasti peloksi ja ahdistukseksi. Haavoittumattomuuden harha särkyi. Myös minulle ja läheisilleni voi tapahtua milloin vain mitä vain.

Maailma ja maailmankuvani muuttuivat yhdessä illassa. Usko hyvyyteen ja hyväntahtoisiin ajatuksiin murtui aivan lähellä. Tunteet ovat voimakkaampia, kun tragediat tapahtuvat aivan lähellä, tutussa ympäristössä.

Minä tunnen nuo uutisten kadut. Minä tiedän niiden nimet.
Ja nyt juuri ne kadut pelottavat.

Täällä on kuunteluvahvistin

Tänään olin kirkossa. Suomessa kunnioitettiin uhreja tänään sunnuntaina 20.8.2017 hiljaisella hetkellä tasan klo 10.00. 

Tunteet vyöryivät ylitseni myös kotona. Sitten kun istuin kirkon kovaan penkkiin, takariviin, oli otettava nenäliina esiin.

Täällä on kuunteluvahvistin

Olin kirkossa osittain työtehtävissä ja siksi rakensin ympärille muurin. Ajattelin, etten voi ratketa. On pidettävä yllä kulissi. Näytettävä, että kyllä tämä tästä. Antaa ammatillinen kuva, vaikka sisältä liitokset olivat ratkeamassa.

Rukouksen kohdalla jokin liikahti hallitsemattomasti. Yritin keskittyä katsomaan edessäni olevaa julistetta, joka oli naulattu kirkon pylvääseen. Siinä oli kellertävä T ja siinä luki alla: Täällä on kuunteluvahvistin.

Täällä on kuunteluvahvistin.

Keskityin kirjainten muotoihin ja luin tekstin uudestaan ja uudestaan. Täällä on kuunteluvahvistin.

Kynttilöiden keskellä, kaiken kirkkokansan keskellä, tuttujen äänien keskellä aurinko paistoi alttarin ikkunoista.
En uskalla sanoa sitä ääneen, miten pelkään. Joka puolella sanotaan, ettei pelolle saa antaa valtaa. Että ei saa pelätä. Ja en minä ihmisiä pelkää, en mistään maasta tulleita tai missään maassa asuvia.
Haluan ajatella, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan lopulta hyvä ja tahtoo toisille hyvää. Yhdessä olemme enemmän. Mutta turvallisuuden pysyvyyden murtuminen liikautti jotakin sisälläni pimeään.

Täällä on kuunteluvahvistin.

Pelko on tervettä, muttei se kanna kauaa. Haavoittumattomuuden harha on ihmisen tapa elää elämäänsä. Se on jokaisella ihmisellä, mutta joissain kriiseissä se voi särkyä. Onneksi sen voi saada takaisin. Luin seuraavan tunnin ajan pylväästä uudestaan ja uudestaan tekstiä: Täällä on kuunteluvahvistin.
Se oli minun keinoni olla kasassa. Takerruin johonkin pieneen ja luin sitä mielessäni kuin mantraa.

Kunnes todella oivalsin, mitä se tarkoitti. 

Jokin, merkityksellinen, liikahti minussa.

Astuessani ulos siristin silmiäni auringossa ja hengitin syvään. Hetken kuluttua arasti hymyilin muille ihmisille ja he hymyilivät minulle.