Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2017.

Vesi

Kuva
Hyvä lukija,  vesi on elinehto. Vesi, joka ympäröi meidät lakkaamatta. Vesi, jossa on osattava uida ja vesi, joka on rajatonta ilman vastarantaa.  Olemme vedessä. Olemme veden alla, veden pinnalla ja niiden välissä. Aallot voivat meidät heittää yllättäen veden alle ja välillä päämme on vain juuri ja juuri veden pinnan yläpuolella.   Veden pinnan päällä saamme hengittää raitista ilmaa. Näemme, minne uimme. Osaamme haroa vettä edestämme oikeaan suuntaan. Mutta sitten, yllättäen, saatamme ollakin veden alla. Olemme ilman happea, jähmettyneenä, pimeässä. On olemassa hetki, jolloin olemme näiden kahden välissä. Pinnan molemmin puolin, vuorotellen ja samaan aikaan.      Silloin on väreilevällä pinnalla epävarmuus joka puolella. Silloin alkaa räpiköinti. Kaikin voimin haluaisi pois sumean pinnan alta, mutta liikaa yrittäessä valuu uudestaan ja uudestaan taas pinnan alle pimeään ja kylmään. Sitä suunnittelee paljon, haluaisi nähd...

Että eksyisi

Kuva
Hyvä lukija, oletko koskaan ollut eksynyt? Paniikki valtaa sisältä, epävarmuus soljuu ympärille, et tiedä missä olet? Kuka voisi tietää oikean tien, miten täältä pääsisi takaisin kotiin? Kaikki näyttää niin vieraalta. Anteeksi, mutta voisitteko kertoa, miten pääsen takaisin kotiin? Minä olen ollut eksynyt monia kertoja. Useana kertana olen mennyt harhaan tai eksynyt. Yksisuuntaiset ovat yllättäneet, polku on näyttänyt aluksi tutulta, mutta sitten ollutkin vieras. Olen ollut epävarmana vieraassa paikassa ja kysynyt tietä.  Kun ihminen on eksynyt hän on haavoittuvainen. Hän on vieraalla maalla, hän ei tunne ympärillään olevaa maailmaa. Pelko hiipii sisimpään, kun ei tunne ympäristöään. Ei tiedä, mihin ottaisi seuraavan askeleen. Ei tiedä, miten pääsisi määränpäähänsä. Sitä on aivan hukassa. Niin pienenä ja arkana, niin varmana, siitä, että joku haluaa pian vahingoittaa. Kaikki tuntematon pelottaa. Mutta minä en tiedä, mikä on oikea  suunta.   ...