Kun on rikki

Hyvä lukija,
ajattelen, että jokainen meistä on jollain tavalla särkynyt ja rikki.

Kun on oikein rikki, haluaisi käpertyä tiukasti itseensä. Yrittää kuroa omat osasensa takaisin paikalleen kääntymällä sisäänpäin. Haluaa liimata kaikki palat, siten kuten ne olivat ennen kuin särkyi. Tekee kaikkensa, jotta kukaan ei huomaisi, jotta voisi jatkaa kuten siihenkin asti.

Haluaisi olla ehjä samalla tavalla kuin oli ennen.

Mutta hyvä lukija, se ei mene niin. Kun me menemme rikki, osasemme eivät koskaan enää palaa ennalleen. Ei vaikka, miten toivoisimme ja yrittäisimme. Emme voi enää palata siihen johonkin, joka oli ennen. Ja aluksi se tuntuu vaikealta. Silloin täytyy luopua jostakin hyväksi havaitusta, jostakin sellaisesta, johon oli tyytyväinen, kunnes kaikki hajosi.

Ehkä juuri siksi joskus on mentävä rikki. Siitä, joka ennen oli tavallista, tuleekin kaivattua, sitä haluaisi enemmän kuin mitään muuta. Olisi ehkä valmis antamaan kaikkensa saadakseen takaisin sen, mitä oli ennen.

Hyvät ajat  olivat olemassa, ne olivat totta. Ne eivät vain enää tule takaisin samanlaisina.

Hyvä lukija, ehkä se on niin, kun menee rikki, niin muistaa kaiken hyvän, joka oli ennen.

Aluksi omaa rikkinäisyyttä yrittää piilotella. Yrittää näyttää ulospäin juuri siltä kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka kaikki olisi jo toisin ja sydän tietäisi, ettei takaisin ole enää paluuta.

Piilottelu hajottaa vielä enemmän. Eikä ole vahvuutta hajottaa itseään entisestään, se on pikemminkin tyhmyyttä. Vahvuutta on kuroa palaset umpeen, nähdä oma särkyneisyys ja syleillä sitä. Hyväksyä jokainen särö ja kipeä kulma, kenties vain siten voi löytää palasille oikeat paikat.

Kun on rikki, särkynyt ja sydän syrjällään huomaa hyvän arvon. Muistaa sen mitä oli, mutta arvostaa myös kaikkea hyvää tässä, jossakin muualla ja tulevaisuudessa. Hyvyys saa syvemmän merkityksen. Se ei ole itsestäänselvyys. 

Kun arvostaa hyvää kaikessa, näkee sen myös toisissa ihmisissä ja samalla sen voi nähdä omien tekojensa heijastuksena. Hyvyyden teot tuntuvat oikeilta muita, mutta myös itseään kohtaan.
Muiden rikkinäisyyden huomaa herkemmin. Toiset ihmiset tulevat näin lähemmäs ja heitä haluaa kohdella hyvin. Sillä rikkinäisenä arvostaa hyvyyttä ja toivoo sitä kaikkein eniten ympärilleen.

Ymmärrys muita ja maailmaa kohtaa, hyvyyden arvostaminen ja sen tuottaminen muille, sydämen yhteys asioihin, jotka olivat ennen itsestäänselvyyksiä. Nämä ovat lahjoja, jotka rikkinäisyys on siunannut. Täysin ehjänä, näitä et olisi koskaan voinut tuntea.

Hyvä lukija, älä piilottele rikkinäisyyttäsi, vaan anna jokaisen särkyneen osasesi kääriytyä hyvyyteen ympärilläsi ja sisälläsi. Sinä olet rikki, jotta näkisit ja tuntisit enemmän kuin ennen.