Yltiöpositiivisuuden harha
Hyvä lukija,
positiivisuus on tärkeää. Olet varmasti huomannut teksteistäni, että siihen yritän kääriytyä. Mutta se ei ole kaiken avain yksinään.
Tämä maailma on positiivisuuden vinouttama. Kaiken pitäisi olla hyvää. Kaiken pitäisi olla tietyin standardein kaunista. Kaiken pitäisi olla terveellistä, jaksavaista, pystyväistä, itsenäistä. Kaikkea pitäisi osata, kaikessa pitäisi miettiä luontoa, ihmisiä, maapalloa. Kaiken aikaa olisi hymyiltävä ja jaksettava kuunnella.
Mikäli et tunne jatkuvaa onnellisuutta ja iloisuutta, olet epäonnistunut ja vika on sinussa. Mikäli elämässäsi sujuu vähän vaikeammin, et vain etsi positiivisuutta tarpeeksi. Olet sitten työtön, yksinäinen, syrjäytymässä, itseään etsivä, harhailija, onneton, surullinen, ikävöivä tai täynnä muutoin elämän varjoja, on vika täysin sinussa. Kaikki lähtee positiivisen pärjäämisen ideologiasta. Mikäli et sovi tähän muottiin, et ole onnistunut.
Positiivisuus on tärkeää, mutta ainainen positiivisuus ei anna tilaa elämän kaikille väreille. On päiviä, jolloin mikään ei onnistu. On päiviä, jolloin hymy ei tule. On päiviä, jolloin vika ei ole sinussa. On päiviä, jolloin vika ei ole kenessäkään ja olo on silti kurja. Voit olla onneton, ikävöivä, kaipaava, voit olla kaikkea positiivisen vastakkaista ja kaikkea niiden väliltä, alta ja yltä. Ja silti elämä on hyvää.
Positiivisuuden sijaan on kääriydyttävä elämään. On tunnettava ja annettava itsensä tuntea monia värejä ja sävyjä. Pärjäämisen sijaan voit kokeilla antaa itsesi olla hetken aikaa heikko. Osaamisen sijaan voit sanoa, että "en osaa, mutta haluaisin oppia". Ainaisen muottiin sopimisen sijaan voit päättää myös jäädä joskus sohvalle ja kääriytyä vilttiin. Sekin on klisee, mutta kovin totta, elämää ei tarvitse suorittaa ja omaa elämäänsä ei tarvitse hävetä.
Ainaisen positiivisuuden paineen sijaan voit sanoa, että tänään ei ole hyvä päivä, mutta elämä voi silti olla hyvää.
Hyvä lukija,
tänään en opiskellut, en siivonnut, en tehnyt ruokaa tai käynyt lenkillä. Tänään kääriydyin vilttiin ja huomasin, miten elämä hymyili sittenkin.
positiivisuus on tärkeää. Olet varmasti huomannut teksteistäni, että siihen yritän kääriytyä. Mutta se ei ole kaiken avain yksinään.
Tämä maailma on positiivisuuden vinouttama. Kaiken pitäisi olla hyvää. Kaiken pitäisi olla tietyin standardein kaunista. Kaiken pitäisi olla terveellistä, jaksavaista, pystyväistä, itsenäistä. Kaikkea pitäisi osata, kaikessa pitäisi miettiä luontoa, ihmisiä, maapalloa. Kaiken aikaa olisi hymyiltävä ja jaksettava kuunnella.
Mikäli et tunne jatkuvaa onnellisuutta ja iloisuutta, olet epäonnistunut ja vika on sinussa. Mikäli elämässäsi sujuu vähän vaikeammin, et vain etsi positiivisuutta tarpeeksi. Olet sitten työtön, yksinäinen, syrjäytymässä, itseään etsivä, harhailija, onneton, surullinen, ikävöivä tai täynnä muutoin elämän varjoja, on vika täysin sinussa. Kaikki lähtee positiivisen pärjäämisen ideologiasta. Mikäli et sovi tähän muottiin, et ole onnistunut.
Positiivisuus on tärkeää, mutta ainainen positiivisuus ei anna tilaa elämän kaikille väreille. On päiviä, jolloin mikään ei onnistu. On päiviä, jolloin hymy ei tule. On päiviä, jolloin vika ei ole sinussa. On päiviä, jolloin vika ei ole kenessäkään ja olo on silti kurja. Voit olla onneton, ikävöivä, kaipaava, voit olla kaikkea positiivisen vastakkaista ja kaikkea niiden väliltä, alta ja yltä. Ja silti elämä on hyvää.
Positiivisuuden sijaan on kääriydyttävä elämään. On tunnettava ja annettava itsensä tuntea monia värejä ja sävyjä. Pärjäämisen sijaan voit kokeilla antaa itsesi olla hetken aikaa heikko. Osaamisen sijaan voit sanoa, että "en osaa, mutta haluaisin oppia". Ainaisen muottiin sopimisen sijaan voit päättää myös jäädä joskus sohvalle ja kääriytyä vilttiin. Sekin on klisee, mutta kovin totta, elämää ei tarvitse suorittaa ja omaa elämäänsä ei tarvitse hävetä.
Ainaisen positiivisuuden paineen sijaan voit sanoa, että tänään ei ole hyvä päivä, mutta elämä voi silti olla hyvää.
Hyvä lukija,
tänään en opiskellut, en siivonnut, en tehnyt ruokaa tai käynyt lenkillä. Tänään kääriydyin vilttiin ja huomasin, miten elämä hymyili sittenkin.
Kommentit
Lähetä kommentti