Kävele metsässä
Hyvä lukija,
elämässä on monenlaisia paikkoja. On korkea jyrkänne, suloinen polku ja kiehtovat mustikka-apajat. Toiset paikat ovat helpompia kuin toiset ja toiset paikat ovat tärkeämpiä kuin toiset. Tiedäthän sen tunteen, joka tulee kun pitkästä aikaa kävelet lapsuudesta tuttua tietä? Tai käyt kurkkaamassa entisen kotisi puutarhaa kujalta? Mieleesi vyöryy kaikki muistot ja kaikki ne polut, jotka olet kävellyt tähän asti. On monenlaisia paikkoja.
Mutta joskus paikat ovat epämääräisiä. Voi tuntua, ettei joskus oikein mikään paikka tunnu tutulta. Oikein mihinkään paikkaan ei osaa ladata suojaavia tunteita. Voi olla, ettei entinen paikka ole enää mahdollinen olla ja nykyinen vielä tuntematon.
Miten käy, kun paikka, johon on ladannut tunteita, ei ole enää? On luopumista, epämukavuusalueelle menemistä ja epämääräisiä tunteita. Mutta mihin tunteet voi asettaa?
Hyvä lukija, kaikkea voi helpottaa, kun tietää, että on kuitenkin olemssa paikka, joka kaupungista riippumatta voi tuntua omalta. Siihen voi ladata tunteita ja löytää ne kutsuvat polut ja yllättävät kalliot. Kun asiat tuntuu menevän metsään, niin sinne kannattaa itsekin mennä. Vaikkei olisikaan suurenmoinen retkeilijä ja teltankantaja, niin kannattaa kokeilla. Jos on oikein rohkea, voi ottaa nappikuulokkeet pois korvasta ja kuunnella.
On lintuja, puiden havinaa, tuoksuja. On juuri ne omat askeleet, pysyvällä, ikiaikaisella metsän polulla juuri nyt. On paikka, jossa on pysyvyyttä ja paljon tunnetta. Metsä on ollut juuri tässä kauan ennen meitä. Ja hyvin sekin on pärjännyt.
Ja sitten kaikki epämääräisyys voi hetkeksi hävitä ja olla aivan kirkasta.
elämässä on monenlaisia paikkoja. On korkea jyrkänne, suloinen polku ja kiehtovat mustikka-apajat. Toiset paikat ovat helpompia kuin toiset ja toiset paikat ovat tärkeämpiä kuin toiset. Tiedäthän sen tunteen, joka tulee kun pitkästä aikaa kävelet lapsuudesta tuttua tietä? Tai käyt kurkkaamassa entisen kotisi puutarhaa kujalta? Mieleesi vyöryy kaikki muistot ja kaikki ne polut, jotka olet kävellyt tähän asti. On monenlaisia paikkoja.
Mutta joskus paikat ovat epämääräisiä. Voi tuntua, ettei joskus oikein mikään paikka tunnu tutulta. Oikein mihinkään paikkaan ei osaa ladata suojaavia tunteita. Voi olla, ettei entinen paikka ole enää mahdollinen olla ja nykyinen vielä tuntematon.
Miten käy, kun paikka, johon on ladannut tunteita, ei ole enää? On luopumista, epämukavuusalueelle menemistä ja epämääräisiä tunteita. Mutta mihin tunteet voi asettaa?
Hyvä lukija, kaikkea voi helpottaa, kun tietää, että on kuitenkin olemssa paikka, joka kaupungista riippumatta voi tuntua omalta. Siihen voi ladata tunteita ja löytää ne kutsuvat polut ja yllättävät kalliot. Kun asiat tuntuu menevän metsään, niin sinne kannattaa itsekin mennä. Vaikkei olisikaan suurenmoinen retkeilijä ja teltankantaja, niin kannattaa kokeilla. Jos on oikein rohkea, voi ottaa nappikuulokkeet pois korvasta ja kuunnella.
On lintuja, puiden havinaa, tuoksuja. On juuri ne omat askeleet, pysyvällä, ikiaikaisella metsän polulla juuri nyt. On paikka, jossa on pysyvyyttä ja paljon tunnetta. Metsä on ollut juuri tässä kauan ennen meitä. Ja hyvin sekin on pärjännyt.
Ja sitten kaikki epämääräisyys voi hetkeksi hävitä ja olla aivan kirkasta.
Kommentit
Lähetä kommentti