Samassa veneessä
Hyvä lukija,
mielestäni ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Ajattelen, että pohjimmiltaan jokainen tahtoo toiselle hyvää. Jokainen pohjimmiltaan kunnioittaa muita ja tahtoo itsekin tulla kunnioitutetuksi.
Meillä kaikilla on sama aurinko, olemme samassa veneessä tällä, tällä hetkellä, ainokaisella maapallollamme.
Ihmisyys yhdistää meidät saman taivaan alla. Ja se ihmisyys on pohjimmiltaan hyvää.
Mutta sitten tulee aika, jolloin ajattelen täsmälleen toisin. Mietin, mikä maailmaa vaivaa ja riivaa. Tuntuu, että epäkohtia maailmassa ovat ihmiset, vaikka juuri ihmisten piti olla täynnä hyvää. Miksi siis tahdotaan toisille pahaa? Miksi tehdään toiselle väkivaltaa? Miksi hyödytään toisten onnettomuudesta? Halutaan valtaa ja voittoa. Ihan sama, vaikka se olisi toisten ihmisten ja ihmisyyden kustannuksella. Ajatellaan, että minulla on oltava asiat hyvin ja minua ei koske toisen maan turvattomuus tai muiden epäonni.
Ja sitten hyvä lukija, on se pelko. Kaikki pelkäävät. Itsensä puolesta, muiden puolesta ja maailman puolesta. Pelko kuormittaa ja saa näkemään yhä kapeammin. Kaikki on hyvin, kunhan vain oma napa voi hyvin. Ja mikäli oma elämä on turvatonta, niin pelätään enemmän.
Vaikka saman taivaan alla olemme, samassa veneessä, emme vastakkain ja vastarannoilla.
Ja vaikka asia olisi niin, ettei ihminen tahdo toiselle ihmiselle pahaa suoraan. Tai että, ihminen ei halua tekonsa tuottavan ikäviä seurauksia toiselle ihmiselle, vaan kyse on vastuuketjuista, etäännyttämisestä, vieraantumisesta, niin silti tai ehkä juuri siksi on muistettava, että juuri ihmisyys meidät yhdistää. Ihminen toisella puolella maapalloa on yhtälailla ihminen kuin sinäkin. Kulttuurit eivät tee eroja ihmisyyksien välillä, vaan ne rikastavat sitä.
Siispä hyvä lukija, tässä todellisuudessa, tässä veneessä on meidän elettävä. Inhimillisyys yhdistää meidät. Kuvittele, ettei olisi pelkoa.
Toivoa on, tiedättekö miksi?
Olen kuullut lapsen sanovan toiselle "älä pelkää". Olen nähnyt ihmisiä valitsemassa vapaaehtoistyön. Olen nähnyt ihmisten miettimässä tekonsa seurauksia. Olen nähnyt heidän silittävän ystävän olkapäätä ja antavan penkin bussissa toiselle, joka tarvitsee sitä enemmän. Olen nähnyt ihmisten opettelevan kieliä ja tutustuvan uusiin kulttuureihin. Olen nähnyt ihmisten uudelleenarvioimassa omia pelkojaan ja toteavan "ei mitään hätää".
mielestäni ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Ajattelen, että pohjimmiltaan jokainen tahtoo toiselle hyvää. Jokainen pohjimmiltaan kunnioittaa muita ja tahtoo itsekin tulla kunnioitutetuksi.
Meillä kaikilla on sama aurinko, olemme samassa veneessä tällä, tällä hetkellä, ainokaisella maapallollamme.
Ihmisyys yhdistää meidät saman taivaan alla. Ja se ihmisyys on pohjimmiltaan hyvää.
Mutta sitten tulee aika, jolloin ajattelen täsmälleen toisin. Mietin, mikä maailmaa vaivaa ja riivaa. Tuntuu, että epäkohtia maailmassa ovat ihmiset, vaikka juuri ihmisten piti olla täynnä hyvää. Miksi siis tahdotaan toisille pahaa? Miksi tehdään toiselle väkivaltaa? Miksi hyödytään toisten onnettomuudesta? Halutaan valtaa ja voittoa. Ihan sama, vaikka se olisi toisten ihmisten ja ihmisyyden kustannuksella. Ajatellaan, että minulla on oltava asiat hyvin ja minua ei koske toisen maan turvattomuus tai muiden epäonni.
Ja sitten hyvä lukija, on se pelko. Kaikki pelkäävät. Itsensä puolesta, muiden puolesta ja maailman puolesta. Pelko kuormittaa ja saa näkemään yhä kapeammin. Kaikki on hyvin, kunhan vain oma napa voi hyvin. Ja mikäli oma elämä on turvatonta, niin pelätään enemmän.
Vaikka saman taivaan alla olemme, samassa veneessä, emme vastakkain ja vastarannoilla.
Ja vaikka asia olisi niin, ettei ihminen tahdo toiselle ihmiselle pahaa suoraan. Tai että, ihminen ei halua tekonsa tuottavan ikäviä seurauksia toiselle ihmiselle, vaan kyse on vastuuketjuista, etäännyttämisestä, vieraantumisesta, niin silti tai ehkä juuri siksi on muistettava, että juuri ihmisyys meidät yhdistää. Ihminen toisella puolella maapalloa on yhtälailla ihminen kuin sinäkin. Kulttuurit eivät tee eroja ihmisyyksien välillä, vaan ne rikastavat sitä.
Siispä hyvä lukija, tässä todellisuudessa, tässä veneessä on meidän elettävä. Inhimillisyys yhdistää meidät. Kuvittele, ettei olisi pelkoa.
Toivoa on, tiedättekö miksi?
Olen kuullut lapsen sanovan toiselle "älä pelkää". Olen nähnyt ihmisiä valitsemassa vapaaehtoistyön. Olen nähnyt ihmisten miettimässä tekonsa seurauksia. Olen nähnyt heidän silittävän ystävän olkapäätä ja antavan penkin bussissa toiselle, joka tarvitsee sitä enemmän. Olen nähnyt ihmisten opettelevan kieliä ja tutustuvan uusiin kulttuureihin. Olen nähnyt ihmisten uudelleenarvioimassa omia pelkojaan ja toteavan "ei mitään hätää".
Kommentit
Lähetä kommentti