Aikuinen
Hyvä lukija,
nuorempana minulla oli ideaali kuva aikuisuudesta. Ajattelin, että sitten ostan nahkasaappaat, joissa on monen sentin korko. Sitten ostan kalliita nahkalaukkuja ja tiedän tasan tarkkaan minne aina menen. Olen päämäärätietoinen. Kaikki asiat hoituvat, olen taloudellisesti riippumaton ja riippumaton ihmisistä. En tarvitse ketään. Teen vain tehokkaita asioita. Ajattelin, että sitä on aikuisuus. Että tietää aina oikeat vastaukset ja kaikki on aina hyvin.
Niin, kuten varmaan arvaatkin, olin hyvin väärässä aikuisuudesta. Vaikken vielä koe olevani aikuinen, niin uskon, ettei matka aikuisuuteen vie suoraa päätä oikeiden vastauksien äärelle.
Mutta olen pohtinut ihmisenä kasvua ja kasvua aikuiseksi.
Kasvu aikuiseksi on oikeastaan ehkä ymmärrystä siitä, miten pieni, epävarma ja heikko sitä oikeastaan onkaan. Miten ei voi olla oikeaa suuntaa tai tietä, ymmärrystä siitä, että ei ole valmiita vastauksia.
Ja sitten on se pienuus. Kaiken suuren maailman keskellä on muistettava oma pienuus. Ehkä aikuiseksi kasvaminen onkin sitä, että uskaltaa tutkia ja kuunnella tarkemmin ja herkemmin sisällä olevaa entistä lasta. Se on pieni ja herkkä ja kokenut paljon. Sillä pienellä on tunteet ja paljon sanottavaa. Ne kertovat paljon juuri sinusta. Niitä ei sovi ohittaa, vaan tarkastella lähemmin.
Niin ja syliä, syliä tarvitsee niin lapsi kuin aikuinenkin.
nuorempana minulla oli ideaali kuva aikuisuudesta. Ajattelin, että sitten ostan nahkasaappaat, joissa on monen sentin korko. Sitten ostan kalliita nahkalaukkuja ja tiedän tasan tarkkaan minne aina menen. Olen päämäärätietoinen. Kaikki asiat hoituvat, olen taloudellisesti riippumaton ja riippumaton ihmisistä. En tarvitse ketään. Teen vain tehokkaita asioita. Ajattelin, että sitä on aikuisuus. Että tietää aina oikeat vastaukset ja kaikki on aina hyvin.
Niin, kuten varmaan arvaatkin, olin hyvin väärässä aikuisuudesta. Vaikken vielä koe olevani aikuinen, niin uskon, ettei matka aikuisuuteen vie suoraa päätä oikeiden vastauksien äärelle.
Mutta olen pohtinut ihmisenä kasvua ja kasvua aikuiseksi.
Kasvu aikuiseksi on oikeastaan ehkä ymmärrystä siitä, miten pieni, epävarma ja heikko sitä oikeastaan onkaan. Miten ei voi olla oikeaa suuntaa tai tietä, ymmärrystä siitä, että ei ole valmiita vastauksia.
Ja sitten on se pienuus. Kaiken suuren maailman keskellä on muistettava oma pienuus. Ehkä aikuiseksi kasvaminen onkin sitä, että uskaltaa tutkia ja kuunnella tarkemmin ja herkemmin sisällä olevaa entistä lasta. Se on pieni ja herkkä ja kokenut paljon. Sillä pienellä on tunteet ja paljon sanottavaa. Ne kertovat paljon juuri sinusta. Niitä ei sovi ohittaa, vaan tarkastella lähemmin.
Niin ja syliä, syliä tarvitsee niin lapsi kuin aikuinenkin.
Kommentit
Lähetä kommentti