Hymyile

Hyvä lukija, hymyile.

Ystävä, joka auttaa.
Työkaveri, joka vastaa ylimääräiseen kysymykseen pyyteettömästi.
Kaupan myyjä ja kirjaston asiakaspalvelija, kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!
Lapsi, joka hassuttelee kadulla ja hänen vanhempansa.
Torimyyjä ja ohikulkija, jota väistän.
Tuttava, jolla on hyviä uutisia kerrottavanaan.
He kaikki ovat ansainneet hymyn.
Heille on helppo hymyillä ja niin teen. 

Ystävä, joka sanoi pahasti toiselle.
Suuren mokan jälkeen anteeksipyynnön unohtaminen.
Ihminen, joka sulkee toisen yhteisistä jutuista ulkopuolelle.
Yhteiselle pöydälle jätetty syöty purkka.
Tuttava, joka ei tervehdi tai ei tule taaskaan paikalle, kun kutsutaan.
Se, joka ajatteli vain itseään tärkeissä paikoissa.

No, en hymyile.
Tuntuu, ettei nämä ole ansainneet hymyä.
Otsa menee kurttuun ja sisimmän täyttää harmaa pilvi, ymmärtämättömyys. Ei hymyilytä.

 

Vaan hetkinen.

Ehkä ystävä, joka sanoi pahasti toiselle onkin täynnä uupumusta ja väsymystä. Ehkä on kaiken riittämättömyytensä keskellä tiuskasi ystävälleen.  

Ehkä hän, joka unohti pyytää virhettään anteeksi täyttyy stressistä ja paineesta ja siksi unohti. 

Ehkä ihminen, joka sulkee toisen yhteistä jutuista pois onkin itse haljennut useaan osaan sisältä. Ehkä hän on epävarma asemastaan monessa paikassa ja siksi jättää muita ulkopuolelle. Hän ei ole vain ehtinyt kuroa itseään umpeen.

Ehkä pöydälle jätetyt syödyt purkat ovat sellaisen suusta, jonka oikea ääni on jäänyt kuulematta tärkeissä paikoissa. Ehkä hän on kyllästynyt pyytämään omalla tavallaan apua ja siksi hän on turhautunut.

Ehkä tuttava, joka ei tervehdi tai tule taaskaan paikalle kutsuttaessa, asuukin suuressa synkässä kaipauksessa ja kokee olevansa ulkopuolisempi kuin kukaan muu. Ehkä hän ajattelee, ettei kukaan näe hänen sisälleen, eikä hän oikein itsekään haluaisi katsoa. 

Ehkä se, joka ajatteli vain ahneesti itseään onkin niin sydäntään myöten kippurassa kivusta, ettei pystynyt näkemään itseään pidemmälle siinä pimeydessä ja siksi vain ahneesti ajatteli itseään.

Olisiko heille ehkä sittenkin helpompi hymyillä kuin aavistin?

Jokainen heistä olisi otsan kurtistamisen sijaan ansainnut lämpimän hymyn.

Niin se on. On helppoa hymyillä heille, jotka hymyilevät takaisin. Jakaa ja heijastaa heidän valoaan. Valo on helppo kantaa ja saada osaksi. 

He ovat kyllä ansainneet hymyn. Ja se on ilo.

Ja on vaikeaa hymyillä silloin, kun otsa menee kurttuun ja näkee vain ikävän teon.

Silloin, kun tuntuu, että on vaikeaa hymyillä jollekin, voi olla, että juuri sitä tarvittaisiin kaikkein eniten. Hymy saattaisi lisätä hämärään valoa.

Juuri he, joille on vaikea hymyillä tekonsa takia, ansaitsisivat ehkä kipeimmin pyyteettömän hymyn ja kohtaamisen. Jokainen heistä ansaitsisi, sillä tekojensa alla tai takana he ovat paljon enemmän. Hymyn arvoisia, aina.

Ehkä se olisi mahdollisuus valonpilkahdukseen, sellaiseen joka olisi helppo kantaa. 

Sellaiseen, joka kutsuisi vastaamaan hymyyn hymyllä.

Hyvä lukija, kenelle sinä hymyilet? 

Muistathan hymyillä myös itsellesi.

Sinäkin olet ansainnut sen, enemmän kuin kukaan.