Talveksi talletettua

Hyvä lukija,
kunpa saisin talveksi talletettua
koivumme lehtien havinan
ja värin
sen alimpien oksien kutituksen 
selässä.
Auringon, joka häikäisee lehtien välistä.



Kunpa saisin talveksi talletettua
raikkaan tuulen ja
valinnan kirjoittaako sisällä
vai ulkona.
Kohta valintaa ei enää ole.
Lempeän ja kevyen tuiverruksen, joka raikastaa kuumuuden keskellä.
Kädet on nostettava ylös, jotta tuuli kulkisi koko kehon läpi.



Kunpa saisin talveksi talletettua
surfiina-amppelin kukat, tähtisilmät,
loputtomasti kukkivan samettiruusun,
kukkamaan vallanneen persiljan
ja uudelleen kukkivan ruusupensaan.

Kunpa saisin talveksi talletettua
ajattomuuden, keveyden
hartioissa, valon
ulkona.
Auringonlaskun, persikkataivaan ja
linnunmaitoveden.
Ja hiekkaiset jalat sandaaleissa.



Kunpa saisin talveksi talletettua
tunteen voimallisuudesta,
siitä, että pystyn
lähes mihin ja milloin vain
vaikka juuri nyt.
Kaikki on auki myös talvella.

Kunpa saisin talveksi talletettua
valoisien päivien mahdollisuudet
ja itseni valon
ja itseni pystyvyyden.
Kaamoksessa minä olen yhä sama, yhtä valoisa ja yhtä pystyvä.
Kunpa saisin sen talveksi talletettua.

Kunpa saisin talveksi tallettua kaiken tämän
ja vielä pidemmäksikin
ja vieläkin pidemmäksi.
Ja siitäkin vielä pidemmäksi.




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hymyile

Synkkyyden rajat

Asioita, joita maailma tarvitsee nyt