Sumun suoja
Hyvä lukija, sumua on ollut ilmassa. Monenlaista.
Olen viime aikoina nähnyt mielestäni usein sumua.
Se on ollut lähes kaikenpeittävää. Se on estänyt näkyvyyden autotiellä, se on estänyt näkyvyyden saaresta. Sumun takia näkyvyys on heikentynyt. Se on tarkoittanut erityistä tarkkaavaisuutta autotiellä autoa ajaessa.
Sumu on välillä pimentänyt koko päivän. On tullut tunne, ettei päivät ole edes alkaneet, sillä valoa ei ole ollut, sillä taivasta ei ole näkyvissä.
Tänä syksynä saaressa heräsin sumuiseen aamuun. Puin päälleni villatakin ja vedin jalkaani punaiset kumisaappaat. Astelin juurakkoista polkua alas järven rantaan. Seisoin laiturilla ja pysähdyin. En nähnyt järveä pidemmälle. Seisoin itse sumun keskellä ja pysähtymisen lisäksi itsekin hiljennyin. Tuntui, että sumu vaati vaikenemaan.
Sinä päivänä ymmärsin, että sumu voi olla myös suoja.
Sumun suoja tarjoaa pysähtymisen ja hiljentymisen. Sumu vie kaiken näkyvyyden ja se voi olla myös siunaus. Kun ei näe kauas ei voi ennakoida tulevaa, on otettava vastaan se, mitä tulee. On oltava vain siinä kohtaa, missä näkee.
Sumun suoja voi tarjota levon hetken ja tunteen, ettei tarvitse tietää mitään, eikä voi pitää lankoja käsissään, koska ei voi tietää. Tunne kontrollin hellittämisestä saa hengittämään syvemmin. On asioita, joille me emme vain voi mitään. Nyt saamme vain olla tässä kohtaa tätä maailmaa.
Sumun suojassa saa olla.
Sumun jälkeen tulee aika, kun taivas on taas sininen ja näkymä kirkas. Silloin tietää, että sumu on tehnyt sen, mitä sen pitää. Siihen asti on luotettava sumuun ja näkymään, josta ei voi tietää.
Sumu on pilvi, joka on kosketuksissa maahan.
Pala taivaasta suojanamme.
Olen viime aikoina nähnyt mielestäni usein sumua.
Se on ollut lähes kaikenpeittävää. Se on estänyt näkyvyyden autotiellä, se on estänyt näkyvyyden saaresta. Sumun takia näkyvyys on heikentynyt. Se on tarkoittanut erityistä tarkkaavaisuutta autotiellä autoa ajaessa.
Sumu on välillä pimentänyt koko päivän. On tullut tunne, ettei päivät ole edes alkaneet, sillä valoa ei ole ollut, sillä taivasta ei ole näkyvissä.
Tänä syksynä saaressa heräsin sumuiseen aamuun. Puin päälleni villatakin ja vedin jalkaani punaiset kumisaappaat. Astelin juurakkoista polkua alas järven rantaan. Seisoin laiturilla ja pysähdyin. En nähnyt järveä pidemmälle. Seisoin itse sumun keskellä ja pysähtymisen lisäksi itsekin hiljennyin. Tuntui, että sumu vaati vaikenemaan.
Sinä päivänä ymmärsin, että sumu voi olla myös suoja.
Sumun suoja tarjoaa pysähtymisen ja hiljentymisen. Sumu vie kaiken näkyvyyden ja se voi olla myös siunaus. Kun ei näe kauas ei voi ennakoida tulevaa, on otettava vastaan se, mitä tulee. On oltava vain siinä kohtaa, missä näkee.
Sumun suoja voi tarjota levon hetken ja tunteen, ettei tarvitse tietää mitään, eikä voi pitää lankoja käsissään, koska ei voi tietää. Tunne kontrollin hellittämisestä saa hengittämään syvemmin. On asioita, joille me emme vain voi mitään. Nyt saamme vain olla tässä kohtaa tätä maailmaa.
Sumun suojassa saa olla.
Sumun jälkeen tulee aika, kun taivas on taas sininen ja näkymä kirkas. Silloin tietää, että sumu on tehnyt sen, mitä sen pitää. Siihen asti on luotettava sumuun ja näkymään, josta ei voi tietää.
Sumu on pilvi, joka on kosketuksissa maahan.
Pala taivaasta suojanamme.
Kommentit
Lähetä kommentti