Kaipaus kauemmas
Hyvä lukija,
olen ollut poissa.
En tiedä tarkoittaako poissaoloni, että olen ollut jossain muualla enemmän läsnä. Se ei tunnu siltä.
Minun sisälläni asuu kaipaus, haiku. Halu etsiä.
Jonkinlainen jano johonkin, kauemmas, kohti jotakin suurempaa.
En tiedä, mikä sen sammuttaisi, miten löytäisin sen mitä etsin.
Olisi ehkä helppoa etsiä, jos tietäisi mitä etsisi. Nyt en osaa osoittaa etsintäni kohdetta. Jotenkin tunnen olevani puolikas, tai vain kaksi kolmasosaa, mutten kuitenkaan kokonainen. Jotakin puuttuu. Ehkä löytäisin sen, jos lähtisin kauas, kauemmas.
Vai onko?
Mitä jos juuri minun jalkojeni juurella ovat kaikki ne asiat, joita olen kaivannut ja etsinut jo pidempään? Jos jo jalkojeni juurella on kultaisimmat aarteet?
Katsoinko ihan läheltä etsiessäni vai janosinko vain suuria rantoja ja hienoimpia laitureita? Tunnustelinko maata jalkojeni alla kunnolla ja hartaasti?
Hyvä lukija, ehkä kaipaukseni kohde onkin aivan lähellä.
Tärkeintä on avata silmät tässä hetkessä. Yrittää huomata läheltä kaikkein kauneimmat paikat, ehkä olla hetken aikaa etsimättä ja janoamatta vastauksia jokaiseen kaipaukseen. Ehkä kaipaus on viesti siitä, ettei ole tarpeeksi läsnä juuri tällä maalla, juuri tällä rannalla, juuri tällä laiturilla.
Kunpa osaisin pitää katseeni koko ajan jossakin horisontissa, jota kohti haluan kulkea, mutta samalla hetkellä, omilla varpaillani löytää juuri ne paikat, joita olen etsinyt jo pidempään, mutta jotka olivatkin aivan lähelläni.
Olkoon elokuusi täynnä eloa tässä.
olen ollut poissa.
En tiedä tarkoittaako poissaoloni, että olen ollut jossain muualla enemmän läsnä. Se ei tunnu siltä.
Minun sisälläni asuu kaipaus, haiku. Halu etsiä.
Jonkinlainen jano johonkin, kauemmas, kohti jotakin suurempaa.
En tiedä, mikä sen sammuttaisi, miten löytäisin sen mitä etsin.
Joku voisi sanoa, että vanha juttu. Että on aivan vanha teoria etsimisestä. Ihminen jo lapsesta asti haluaa etsiä ja löytää. Tulla etsityksi ja löydetyksi.
Mutta tämä on tällä kertaa jotakin erilaista, jotenkin paljon suurempaa ja eksistentiaalisempaa. En osaa edes lähteä tutkimaan kaipaukseni kohdetta.
Mutta totta on, että elämään kuuluu etsiminen. Oikeastaan elämä on etsimistä.
Oikeiden rantojen, oikeiden laiturien etsimistä, kaipausta jonnekin. Jos ei koskaan kaipaisi, ei koskaan liikkuisi tai muuttuisi. Ei menisi koskaan eteenpäin.
Aina kohti jotakin on mentävä. Jonnekin on suunnattava.
Mitä jos juuri minun jalkojeni juurella ovat kaikki ne asiat, joita olen kaivannut ja etsinut jo pidempään? Jos jo jalkojeni juurella on kultaisimmat aarteet?
Katsoinko ihan läheltä etsiessäni vai janosinko vain suuria rantoja ja hienoimpia laitureita? Tunnustelinko maata jalkojeni alla kunnolla ja hartaasti?
Hyvä lukija, ehkä kaipaukseni kohde onkin aivan lähellä.
Tärkeintä on avata silmät tässä hetkessä. Yrittää huomata läheltä kaikkein kauneimmat paikat, ehkä olla hetken aikaa etsimättä ja janoamatta vastauksia jokaiseen kaipaukseen. Ehkä kaipaus on viesti siitä, ettei ole tarpeeksi läsnä juuri tällä maalla, juuri tällä rannalla, juuri tällä laiturilla.
Kunpa osaisin pitää katseeni koko ajan jossakin horisontissa, jota kohti haluan kulkea, mutta samalla hetkellä, omilla varpaillani löytää juuri ne paikat, joita olen etsinyt jo pidempään, mutta jotka olivatkin aivan lähelläni.
Olkoon elokuusi täynnä eloa tässä.
Kommentit
Lähetä kommentti